Kuulumisia

Moi

Helmikuu on melkein lopuillaan eli toista kuukautta 2017 vuodesta on menossa ohi ja aika on kyllä kulunut nopsaa siihen nähen että enismmäinen ajatus oli tälle vuodelle, että nyt on 2017 ja toivomus myös että olisi parempi mitä edellinen vuosi ollut.

Mutta kolmetoista päivää myöhemmin se kaikki muuttui mummun kuoleman myötä ja siitä kun kului kuukausi niin tajusin sen että niin paljon on kulunut kun hän poistui minun ja perheeni ja muutenkin äidin puolen sukulaisten ja ystäviensä keskuudesta. Itku oli kyllä sen mukainen kun silloin kuukausi sitten kun sain tietoon hänen kuolemastaan.

Se on kyllä ymmärrettävää, että pitää jatkaa eteenpäin kun kuolema korjaa, tai muulla tavalla.
Sinkuuskin on jatkunut näihin päiviin tavallisesti. Toivon kipinä on kuitenkin, että muuttuisi joku päivä. Omiin synttäreihinkään ei oo kun kolmisen viikkoa aikaa ja silloin tulee mittariin 24. Ainakin pari kaveria tulee viettämään mun kanss sitä. ei oo tullu vietettyä synttäreitä kunnolla moneen vuoteen. Olisi ollut kiva että useampikin olisi ollut.

Jotenkin on kyllä olo siihen nähen helpompi olla ihtensä kanssa, että ei ole niin usein negatiivisia ajatuksia mitä aikasemmin on ollut ennen, kuin aloin kirjoittamanaan blogia ja se sai vähän tulta alleen sen suhteen, että miten sais olon helopmmkasi, että ei pelkästään kurattorin luona, niin paljon tarvinnut käydä se oli sitä aikaa kun opiskelin kokiksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkästä aikaa

Kuulumisia

Hyvää uutta vuotta 2018